Empirekortteleiden historiaa

Keisari Nikolai I matkusti Porvoon läpi 13.8.1830. Hän pani merkille kaupungin epäsäännöllisyyden ja määräsi, että oli ryhdyttävä toimenpiteisiin. Porvoolle laadittaisiin uusi asemakaava, joka täytyi tehdä ”ottamalla huomioon paikallisen maaston suoma mahdollisimman suuri säännönmukaisuus.”

Kaupunkilaiset ottivat keisarin määräyksen iloisina vastaan. Turku paloi pahasti 1827 ja porvoolaiset pelkäsivät kaupungilleen käyvän samoin. He asettivat uudelleenkaavoitukselle kuitenkin kolme ehtoa: Ånäsin säteritilan maat on liitettävä kaupunkiin, purettavista taloista on saatava 350 000 ruplaa vahingonkorvausta ja niille, jotka rakensivat talon uusille tonteille, on myönnettävä 400 000 ruplan koroton laina.

Asemakaava laajensi kaupunkialuetta merkittävästi 1800-luvulla. Uudet asuinkorttelit oli varattu empiretyylisille yksikerroksisille puutaloille, joiden välissä kulkivat leveät kadut. Empirekaupungille ovat tyypillisiä laajat pihat ja niiden puutarhat.

Komissiomaanmittari Johan Fredrik Barck mittasi kesällä 1831 kaupungin ja Ånäsin maat. Seuraavana vuonna Carl Ludvig Engel tutustui Barckin laatimaan kaavaan, matkusti Porvooseen tutustumaan alueeseen ja teki niiden pohjalta suunnitelman ja asemakaavakartan. Vaikka asemakaava vahvistettiin jo vuonna 1833, pääsi rakentaminen vauhtiin vasta 1840-luvulla.

Engel, joka oli laatinut myös Helsingin asemakaavan ja tutkinut empiretyyliä Pietarissa, toteutti tyypillisen empireasemakaavan: leveät kadut, selkeä ruutukaava, yksikerroksiset suuret puutalot. Paloturvallisuus oli otettu huomioon: taloja ei saanut enää rakentaa kiinni toisiinsa ja katujen lehtipuukujanteet pysäyttäisivät  mahdollisen tulipalon.

Engel kommentoi uuden kaavan tekemistä: ”Otettaessa huomioon, mitkä suunnattomat määrät puutavaraa ja muita palonarkoja aineita on niissä 295 talossa, jotka nykyään tungeksivat Porvoon kaupungin käsittämällä pienellä maa-alueella, on laajennus ja uudelleenkaavoitus kaupunkilaisten omaa turvallisuutta ja mukavuutta ajatellen mitä tärkein ja toivottavin asia.”

Yhtä toivottavana vanhan kaupungin hävittämistä ei pitänyt Louis Sparre. Hänen aikaansaamansa vastustus pelasti vanhan kaupungin.

Empirekaupunkia tuhosivat sota-ajan pommitukset ja 1960-luvulla mentaliteetti, joka arvosti tehokasta uudisrakentamista, tuolloin purettiin useita empiretaloja. Nykyään empirerakennuksia suojaa asemakaava. 
 
Lähteet:
• Empire-Porvoo. Näyttely vanhassa kappalaisentalossa 1991.
• Elämää Empirekaupungissa. Näyttely Borgå Gymnasiumissa 1996.
• Gardberg, Carl Jakob 2000. Gamla staden i Borgå. Bebyggelse och sociala miljöer intill mitten av 1800-talet.
Haastattelu:
• Jämbäck, Margaretha 21.6.2011. Porvoon museo.