Hautaamisen historiaa Porvoossa

Porvoossa on ollut tuomiokirkon paikalla puinen kirkko jo 1300-luvulla. Kivinen kirkko on rakennettu 1400-luvulla. Kirkon lattian alle ovat saaneet hautansa kaikkein merkittävimmät henkilöt, kuten mahtinainen Gertrud von Ungern. Ajateltiin, että mitä lähemmäksi alttaria tuli haudatuksi, sitä lähemmäs Jumalaa pääsi taivaassa. Hautaholveihin oli varaa vain aatelisilla, muut haudattiin kirkon ympärille lukuun ottamatta pohjoispuolta, eli pakanoitten puolta.

Tuomiokirkko sijaitsee kallion päällä ja sen kirkkomaassa olikin varsin vähän multaa hautaamistarkoitukseen. Keväällä roudan sulaessa maa liikkui ja matalat haudat tulivat esille. Kaupungin koirat ja siat kaivelivat luita mielellään – kaupungin asukkaita kirkkomaa ei viehättänyt.

Kirkkomaa kävi 1700-luvulla liian ahtaaksi. Näsinmäkeä oli käytetty hautausmaana jo 1700-luvun alussa. Rutto riehui seudulla 1710, ja tautiin kuolleet haudattiin Näsinmäelle. Kustaan sodan aikaan 1788–90 kaupunkiin majoitettiin runsaasti sotaväkeä. Sen joukossa puhkesi mätäkuume-epidemia, ja eversti Cederström anoi tuomiokapitulilta lupaa perustaa erillinen hautausmaa rykmenttejä varten. Kirkkoneuvosto sopi maanvaihdosta Johan Holmin kanssa, ja seurakunta sai neljä tynnyrinalaa maata Näsinmäeltä hautausmaaksi. Hautausmaa vihittiin käyttöön 1789.

Aateliset halusivat Näsin hautausmaalta kirkon hautaholveja vastaavat kappelit. Ensimmäiset aateliskappelit rakennettiin 1793, viimeinen vuonna 1834.

Lisää Porvoon kirkosta ja kellotapulista keskiajalla www.rakennusperinto.fi

Kun hautausmaa laajeni ensimmäisen kappelirivistön taakse, Borgåbladet kirjoitti, että on katastrofi, miten ruma puoli tulee nyt hautausmaalla kävijöille näkyviin.

Hautausmaata on jouduttu laajentamaan useaan otteeseen. 1880-luvulla hautausmaa-aluetta järjestettiin säännöllisiin kortteleihin istutuksineen. Kansalaiskokous toivoi 1874 hautausmaan kaunistamista ja säännönmukaista järjestämistä.

Vuonna 1883 puutarha-arkkitehti M. G. Stenius teki suunnitelman, jossa ainoastaan eteläreunalla on vapaammin kaartuvia käytävälinjauksia ja muu hautausmaa on hyvin säännöllinen. Hautausmaan vanhalla alueella on lisäksi epäsäännöllisesti järjestettyjä hautakortteleita.

Johan Askolin ja Oskar Simolin lahjoittivat rahat siunauskappelin rakentamiseen, ja se vihittiin käyttöön 1907.

Lähteet:

• Rosendahl, Ulrika 2005. Porvoo Näsinmäki. Arkeologinen inventointi. Museovirasto, rakennushistorian osasto.
• Pollari, Emilia 2006. Mullasta maan. Porvoon Näsinmäen suojelukaava.
• Knapas, Marja Terttu 2008. Vanhat hautausmaat – monien muistojen puistot. Artikkeli luettavissa www.rakennusperinto.fi >  Vanhat hautausmaat

Haastattelut:

• Nymark, Lisbeth 30.6.2011. Porvoon matkailuoppaat ry.
• Tenhovuori, Hannele 21.6.2011. Porvoon museo.

Toimittanut Sini Hirvonen 2011.