Ullan tarina

Ulla Möllersvärdin elämästä tiedetään varsin vähän, sen sijaan huhupuheita ja tarinoita häneen liittyy sitäkin enemmän.

Valtiopäivätanssiaisissa sattuneen tapauksen jälkeen Ulla Möllersvärdin ympärillä vyöryi huhumylly. Tiettävästi hänet nimitettiin keisarin hovineidoksi ja hän hoiti tehtävää keisarin Suomen-vierailuilla. Vähemmän varmoja tietoja ovat keisarin vierailut Möllersvärdien kartanossa, parin salaiset suudelmat ja skandaaliparille syntynyt lapsi, joka väitetään haudatun erään uusmaalaisen kartanon takapihalle.

Jos uskomme kaikkia kartanonomistajia, jotka pihallaan hautaa piilottavat, on Ullan ja Aleksanterin rakkauden hedelmiä useampi tusina. Joidenkin tarinanikkareiden mukaan Ullan ja Aleksanterin poika ei kuollutkaan, vaan annettiin kasvattilapseksi. Kun Romanovien keisariperheen dna-testejä tehtiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, eräältä Möller-nimiseltä suomalaiselta pyydettiin myös dna-testi – josko hän olisi Ullan ja Aleksanterin jälkeläinen?

Ullan vanhemmat olivat tanssiaisten jälkeen huolissaan. Kuinka saadaan naitettua tytär, jonka maineen viuhkaskandaali on pilannut? Pelastavaksi prinssiksi ilmoittautui 58-vuotias kapteeni Odert Reinhold von Essen. Hän lupautui ottamaan Ullan vaimokseen maksua vastaan. Ulla ei ilahtunut liitosta vanhuksen kanssa, ja kerrotaan hänen sanoneen alttarilla ”en tahdo”, mutta huonokuuloinen pappi vihki parin vastoin Ullan tahtoa.

Kesken hääjuhlan morsiamen ryösti paikalta kolme naamioitunutta roistoa, eikä häntä koskaan palautettu. Seuraavana aamuna Ulla kirjoitti keisarille, ettei mitenkään voi elää tuon kauhean miehen kanssa. Liitto purettiin, mutta Ullan kävi hyvin: keisarin hovineidot saavat naimisiin mennessään runsaat myötäjäiset, ja niinpä Ulla rikastui muutaman tunnin kestäneellä avioliitollaan.

Ulla oli kaukonäköinen ja Seurahuonetta perustettaessa hän osti osakkeet numero yksi ja kaksi. Yhden morsiamenryöstäjän huhuttiin olleen Ullan oma veli, ja tuon veljen kanssa hän asuikin loppuelämänsä Välikadulla eikä koskaan mennyt naimisiin. Toki kaupunkilaiset veikkailivat, josko Ulla olikin Möllersvärdien ottolapsi, eivätkä sisarukset olleetkaan sisko ja veli, vaan pariskunta.

Ulla ei pitänyt päiväkirjaa, hänen kirjoittamiaan kirjeitä ei ole säilynyt eikä kukaan aikalainen onnistunut ystävystymään niin, että Ulla olisi hänelle avautunut. Niinpä kuollessaan 87-vuotiaana Ulrika Ottiliana Möllersvärd vei salaisuutensa mukanaan Näsinmäen multaan.

Ulrika Möllersvärdin isä meni naimisiin ruotsalaisen aatelisrouvan kanssa ja Ullan vanhin veli Carl Magnus Möllersvärd syntyi Ruotsissa. Sekä isä että isoisä olivat olleet sotaväessä, joten pojastakin tehtiin sotamies. Neljävuotiaana hänet nimitettiin ratsumestariksi, sitten kersantiksi ja 7-vuotiaana hänestä tuli kornetti. Silloin hän sai jo palkkaa, 83 riikintaalaria vuodessa. Perhe muutti Suomeen ja Carl oli myöhemmin mukana Kustaa III:n sodassa ja Suomen sodassa.

Ullan veljet Johan Adolf ja Gustav Reinhold olivat sotamiehiä ja kapteeneita. He olivat naimattomia ja asuivat kirkonmäellä. He kulkivat aina kahdestaan ja heistä kerrottiin, että ”en var stor och tjock och han kallades Kapten Tunna, den andra var mager och liten, så han var Tunna Kapten”.

Ullan vanhemmasta siskosta Maria Lovisa Möllersvärdistä on Albert Edelfeltin äiti Aleksandra sanonut, että hän on ”hyvin ystävällinen ja mukava, mutta ei kovin kaunis”. Myös toinen sisko Catharina Charlotta jäi Ullan varjoon, hänestä tiedetään vain, että hän meni naimisiin ja eli 70-vuotiaaksi.
 
Lähteet:
• Heiman, Lauri 1976. Ainutlaatuinen Vanha Porvoo.
Haastattelut:
• Nymark, Lisbeth 30.6.2011. Porvoon matkailuoppaat ry.
• Kurki, Katja & Aatelo, Maija 21.9.2011. Porvoon matkailuoppaat ry.
• Tenhovuori, Hannele 21.6.2011. Porvoon museo.