J. L. Runebergin patsas
Johan Ludvig Runeberg (1804–1877) on kuvattu patsaassa kirjailijanuransa huippuhetkellä vuoden 1860 tienoilla, jolloin Vänrikki Stoolin tarinoiden toinen osa ilmestyi. Runeberg on teoksessa noin 55-vuotias.
Muistopatsas on J. L. Runebergin pojan, kuvanveistäjä Walter Runebergin (1838–1920) tekemä. Runeberginpuistossa sijaitseva veistos on kopio Helsingin Esplanadin puistossa sijaitsevasta muistomerkistä. Walter Runeberg tarjosi teoksen Porvoolle pelkkien valamis- ja kuljetuskustannusten hinnalla.
Runeberg on veistoksessa pukeutunut papintakkiin, joka oli ajan tavan mukaan kymnaasin lehtoreiden ja tuomiokapitulin jäsenten virka-asu. Runeberg toimi Porvoon kymnaasissa (Borgå Gymnasium) latinan ja kreikan kielen lehtorina vuoteen 1857 asti, jonka jälkeen hän jäi pois virasta ja omistautui kirjoittamiselle.
Kerrotaan, että veistoksessa kuvattu asento ja käden ote takin etureunasta oli Runebergille tyypillinen.
Teos rahoitettiin kansalaiskeräyksellä
Porvoon teos on kutakuinkin luonnollisen kokoinen. Helsingissä sijaitseva teos on huomattavasti suurempi. Sen jalustassa on lisäksi veistos, joka kuvaa karhuntaljaan puettua Suomi-neitoa.
Porvoossa järjestettiin kansalaiskeräys kustannusten kattamiseksi. Teos valettiin Walter Runebergin kotikaupungissa Pariisissa ja kuljetettiin Porvooseen. Veistos paljastettiin 30. toukokuuta 1885 Runeberginpuistossa.
Seppeleitä ja ylioppilaslakkeja
Muistopatsaasta tuli heti olennainen osa porvoolaista Runeberginpäivän viettoa 5. helmikuuta. Perinteet elävät edelleen. Patsaan juurelle lasketaan seppele ja porvoolainen mieskuoro Runebergskören BSB laulaa patsaalle tervehdyksensä. Vappuna Runeberg saa nimikkokuoroltaan laulutervehdyksen lisäksi ylioppilaslakin päänsä suojaksi.
