Vapaapalokunnan soihtukulkue
Porvoon Vapaapalokunnan (VPK) soihtukulkue on yksi Runebergin päivän pisimpään jatkuneita perinteitä. Se alkoi jo 1868, vain vuosi sen jälkeen, kun VPK oli perustettu nimellä Frivilliga Brandkåren i Borgå stad.
J. L. Runeberg oli ollut yksi VPK:n perustajajäsenistä. Kiitoksena tästä ja kunnioittaakseen Runebergin ansioita VPK järjesti soihtukulkueen, joka kävi tervehtimässä Runebergia tämän syntymäpäivänä 5. helmikuuta.
Yli 150 vuotta vanha tapahtuma on jäänyt väliin vain muutaman kerran sotavuosien lisäksi. Viimeksi kulkuetta ei nähty vuonna 2021, jolloin yleisökokoontumiset oli kielletty koronarajoitusten vuoksi.
Soihdut ja rumpalit luovat tunnelmaa
Kulkueen reitti kulkee VPK:n talolta (Kirkkokatu 2) Näsinmäen hautausmaalle ja sieltä Runeberginpuiston kautta Runebergin kodille. Lähtö on klo 17.20. Puistossa kulkue on noin 18 ja Runebergin kodilla 18.15.
Näyttävän soihtukulkueen edellä kulkevat rumpalit. Kun kulkue saapuu Runebergin kotimuseoon, se kiertää pihan kautta ja asettuu Runeberginkadun puolelle rakennuksen eteen. Kulkueen lisäksi sekä puistossa että Runebergin kodin luona paikalla on mieskuoro Runebergskören BSB, joka laulaa tervehdyksensä päivänsankarille.
Kuorolaulu ja Runebergin runoihin sävelletyt laulut kuuluivat soihtukulkueeseen alusta alkaen. Laulusta huolehti VPK:n oma kuoro, jota johti alkuvuosina Porvoossa toiminut laulunopettaja ja säveltäjä Gabriel Linsén. VPK:n kuoron toiminta hiipui vähitellen 1900-luvun alussa, mutta tehtävästä huolehtivat sen jälkeen kaupungin muut mieskuorot. Nykyinen tapa, jossa kuorolaulusta huolehtii Runebergskören BSB, vakiintui 1930-luvun alussa.
Yleisö mukaan kulkueeseen
Soihtukulkueessa marssii nykyisin liki 50 vapaapalokuntalaista. Nuorimmat ovat noin 10-vuotiaita. Porvoon VPK:n lisäksi mukana tapahtumassa on jäseniä muista alueen vapaapalokunnista. Myös yleisö voi liittyä mukaan kulkueeseen.
Kulkueen reitti on muuttunut aikojen saatossa
Ensimmäinen reitti kulki torin laidalla sijainneelta Seurahuoneelta suoraan Runebergin kodille. Reitti muuttui Runebergin kuoleman (1877) jälkeen siten, että se kulkee Näsinmäellä sijainneen Runebergin haudan kautta Runebergin kodille.
Kun Walter Runebergin isästään tekemä patsas pystytettiin Runeberginpuistoon 1885, alkoi kulkue pysähtyä hetkeksi sen äärelle. Vanhassa Porvoossa sijaitseva Porvoon palokunnan talo valmistui 1890, jonka jälkeen siitä tuli kulkueen lähtö- ja päätepiste.
Soihtukulkue on ylittänyt Porvoonjoen sitä siltaa pitkin, mikä kulloinkin on ollut kulkueen ja muun liikenteen kannalta paras. Esimerkiksi nk. Vanha silta oli käytössä aina 1950-luvun lopulle asti, jolloin Mannerheiminkadun silta valmistui.
Lähteet:
- Hjärtats nyckel heter sång, Runebergskören BSB 1923–2023. Björklund, Magnus. Runebergskören BSB, Borgå 2023.
- Uusimaa 2.2.2024. Karvala, Samu. Runebergin päivän soihtukulkue on Porvoon vanhimpia perinteitä – Söderströmit mukana jo viidennessä sukupolvessa.