Inge-Maj Erikssonin (1942-2020) -muistonäyttely Galleria Vanha Kappalaisentalossa.
Avoinna: ti-su klo 10-16, 8.9.-1.10.2023.
Vapaa pääsy.

Muistonäyttely on kunnianosoitus porvoolaistaiteilija Inge-Maj Erikssonille. Retrospektiivisen näyttelyn painopiste on 1980- ja 1990-luvuissa ja esillä on esimerkiksi varhaisia kukka-asetelmia, värikylläisiä guasseja ja teoksia herkästä Taivaan ja meren katkelmia -sarjasta.

Taiteilijan tyttäret Filippa Hella ja Margaretha Jämbäck ovat kuratoineet näyttelyn. Näyttelyn yhteydessä julkaistaan myös runsaasti kuvitettu luettelo.

Inge-Maj Erikssonin värimaailman intensiivisyys on ainutlaatuinen. Kuvataiteessaan hän käytti eri tekniikoita kuten öljyä, guassia, akvarellia, akryylia ja kollaasia. Vaikutelmat saaristosta ja matkoilta ovat olleet tärkeitä hänen luovuudelleen. Tunnelmat hänen töissään saattavat olla runollisen unenomaisia ja usein myös arvoituksellisia, mutta tietyissä töissä on myös tummempia ja vakavampia pohjavireitä. Erikssonin ura taiteilijana ulottui 1970-luvun alusta vuoteen 2015.

Helsingin Taidehallin Nuorten näyttely vuonna 1973 oli Inge-Maj Erikssonin ensimmäinen näyttely, johon hän osallistui. Eriksson oli Porvoon taideyhdistyksen perustajajäseniä, myöhemmin hänestä tuli vuonna 1966 perustetun yhdistyksen kunniajäsen. Eriksson opiskeli vuosina 1963–1964 Taideteollisessa korkeakoulussa ja vuosina 1992–1993 UCLA Extension Santa Monica Art Studiossa Los Angelsissa. Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä oli Taidesalongissa Helsingissä vuonna 1984 ja Porvoossa vuonna 1986.

Eriksson maalasi 1980-luvun puolivälissä värikylläisiä interiöörejä guassitekniikalla, kuvista löytyy keinuvia kristallikruunuja ja monia kiehtovia yksityiskohtia. Häntä kutsuttiin myös Porvoon Chagalliksi ja on kuvattu värien mestariksi. Taivaan ja meren katkelmia -sarjassa, joka on 1980-luvun lopulta, taiteilijan herkkä paletti on vanginnut ikuisen ja hennon aineettomuuden. Erikssonilla oli säännöllisesti näyttelyjä Galleria Vanha Kappalaisentalossa Porvoossa, Taidesalongissa sekä Laterna Magicassa Helsingissä. Hän työskenteli myös usean vuoden ajan opettajana Porvoon taidekoulussa, taideopetus oli hänelle sydämen asia.

Näyttelyä ovat tukeneet Porvoon kaupunki, Aktiasäätiö Porvoo, Konstsamfundet, sekä Eugène, Elisabeth och Birgit Nygréns stiftelse.