Kuulen kuinka varjot puhuvat

Saatan joskus kuulla kuinka varjot puhuvat
kutsuvat minut kerälle
itseni ympäri

Valo halkaisee maiseman, tulvehtii
kaikkialle sisältäpäin

Päässä humahtaa ja askel
on sammaleenpehmeä
iho kastepisaroita

Kosketus kihelmöivää
tulta ja sadetta samaan aikaan

Kun kuulen kuinka varjot puhuvat
Kaikkialla kimaltaa ja
ihoni ei pysy aloillaan

Kun kaiken tuho tuntuu vääjäämättömältä, saako pysähtyä nauttimaan kimalluksesta?

Joskus olen hetken kuolematon on tarina hetkistä joiden raottuessa arkinen maailma katoaa. Ne näyttäytyvät välillä pieninä, välillä suurina repeäminä, jolloin tuntuu siltä kuin astuisi ylimääräisen askelen rappusia alas mennessä – pieni pudotus vatsanpohjassa, kirkkaammat värit, ihme kaiken arkisen keskellä.

Näyttely on monikerroksinen kudelma etsimistä, kadottamista, toivoa ja melankoliaa, jonka sisälle katsoja voi halutessaan sukeltaa kokonaan.

Selma Haro (s. 1989) etsii ja tutkii taiteellisessa työskentelyssään pyhyyden ja merkityksellisyyden kokemuksia. Elämä ja taide nivoutuvat yhteen prosessissa, jonka keskiössä ovat herkkyys, henkilökohtaisuus, intuitio, feministisyys sekä samaistumisen kokemus. Haro työskentelee monialaisesti (maalaus, teksti, piirustus, video, ääni) ja rakentaa teoksistaan usein alttarimaisia installaatioita. Oman työskentelynsä lisäksi Haro toimii Dear X/Y/Z, -nimisen projektin parissa yhdessä siskonsa, kuvataiteilija Aino Aksenjan kanssa. Haron teoksia on esitetty lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa, Virossa ja Venäjällä, seuraavaksi yksityisnäyttelyssä Kulturhus Björkbodassa toukokuussa 2025.

Näyttelyä on tukenut Svenska Kulturfonden.