Inspiraationi lähteenä toimivat kohtaamiset unessa, matkoilla ja arjessa. Ihmiset, luonto, eläimet, ilmiöt, asiat, muodot, värit, erilaiset materiaalit ja työskentelytekniikat, kalliotaide, arkeologia sekä ”vanhat ruukut”, mutta myös uudempi keramiikka innostavat minua. Minulla on pakottava tarve tehdä taidetta ja keramiikkaa, käsitellä asioita taiteen kautta. Työni voivat ottaa kantaa erilaisiin yhteiskunnallisiin asioihin, mutta en erityisesti pyri tekemään kantaaottavaa taidetta; se ei ole ensisijainen tavoitteeni. Taide, taiteen tekeminen on osa minua, kuten myös työni lastenlääkärinä. Työskentelen tällä hetkellä Tampereen yliopistollisen sairaalan Kehitysvammapoliklinikalla erikoislääkärinä. Olen opiskellut kuvataiteita ja taidehistoriaa päivätyöni ohessa Avoimessa yliopistossa Aalto-yliopistossa Taideteollisessa korkeakoulussa, Helsingin yliopistossa ja Lapin yliopistossa, jossa suoritin kuvataiteen perus- ja aineopinnot, sekä kuvataiteita ja keramiikkaa omatoimisesti ja erilaisilla kursseilla.

Työskentelen käyttäen useita kuvataiteen tekniikoita ja kokeilen mielelläni eri tapoja tehdä asioita. Näyttelyssä on esillä luonto- ja eläinaiheisia grafiikantöitä ja eri tekniikoilla tehtyjä tilateoksia.
Tilateos Koti koostuu valokuvasta, koivusta veistämästäni puuveneestä, jonka tervasin, ja luonnonkivistä. Teoksen valokuvan ”Kasvot kalliossa” otin Kinnulassa, Saarenkylän Lossivuorella. Kyseessä on todennäköisesti vanha pyhä paikka. Juureni ovat Saarenkylällä.

Ihminen-tilateoksessa on noin 70 punasavista, raakapoltettua ruukkua tai astiaa, jotka olen dreijannut tai rakentanut käsin. Teokseen olen ottanut vaikutteita eri kulttuureista. Teos valmistui vuonna 2019, mutta on nyt täydentynyt yhdellä Länsi-Afrikassa Beninissä tekemälläni lautasella. Minulla oli tänä keväänä mahdollisuus työskennellä stipendiaattina Beninissä Villa Karon taiteilijaresidenssissä. Residenssijakson yhteydessä sain tutustua paikalliseen tapaan tehdä keramiikkaa ja tehdä punasavesta astian, jonka tekemisessä sain opastusta Marcelline-nimiseltä keraamikolta. Luulin, että hän olisi laittanut pois maalattialle kuivumaan jättämäni lautasen ja ottanut saven uudelleen käyttöön, mutta ilokseni hän toi työn myöhemmin Villa Karoon viimeisteltyään sen pohjan ja raakapoltettuaan sen. Ihminen-teos täydentyi näin tällä Afrikassa tehdyllä lautasella.

Verkko-teoksen olen ommellut käsin ompelusiimalla hedelmien ja vihannesten pakkaamiseen käytetyistä muovisista verkkopusseista, joita olen kerännyt vuosien ajan ja joiden keräämiseen ovat osallistuneet myös perheenjäsenet ja ystävät. Lisäksi sain läheisestä kaupasta verkkopusseja. Muoviset verkkopussit materiaalina ja väreineen kiinnostavat minua. Aloitin Villa Karon stipendiaattijaksolla uuden verkkopussityön, jonka nimeksi täällä Suomessa asettui Meduusat. Aallot tuovat merenrantaan muoviroskaa ja myös muoviroskaan kuolleita eläimiä, kuten meren rannalla näkemäni kuollut, muoviin sotkeutunut pallokala. Merikilpikonnat syövät muovipusseja luullessaan niitä meduusoiksi. Grand-Popon kylässä, jossa Villa Karon taiteilijaresidenssi sijaitsee, on merikilpikonnien suojelukeskus.

Instagram
Tiedustelut: sari.pietila@sci.fi, +358 (0)40 822 0582