Teoksissani peilaan, tutkin ja hyödynnän hollantilaisen kuvataiteen mestarin Piet
Mondriaanin (1872-1944) maalauksia ikään kuin omien teosteni kantasoluina. Jokaiseen
maalaukseeni sisältyy siihen upotettuna teoskuvana jokin Mondriaanin tunnettu maalaus.
Työskentelyni on vahvasti Mondriaanin teosten innoittamaa ja ankkuroimaa. Maalausten
muodot, värit ja rytmit luovat suunnan ja vuoropuhelun omien teosteni kanssa. Otan
vaikutteita ja vaikutun.
Teokseni alkavat tästä havainnoivasta ja vuorovaikutuksellisesta näkökulmasta ja
kääntyvät siitä syväsukellukseksi taiteeseen. Pohdin miten maalaus muuttaa merkitystään
objektina, kun se jatkaa elämää kuvana toisen taideteoksen sisällä.
Tarkoitukseni oli alunperin toteuttaa aiheesta yksi näyttely ”Me & Mondriaan” Malmitalossa
2017 ja jatkaa sitten johonkin uuteen. Näyttelyn jälkeen en kuitenkaan osannut kokonaan
irrottautua tästä työskentelytavasta ja suhteesta.

Syksyllä 2019 kävin Den Haagissa Gemeente Museossa ja näin Mondriaanin alkuperäiset
teokset yli 20 vuoden jälkeen uudestaan. En odottanut näkemiseltä mitään erityistä, paitsi
tuttuutta, niin paljon olen katsellut kuvia niistä. Tulin kuitenkin yllätetyksi. Monet teoksista
näyttivät niin tuoreilta, juuri maalatuilta. Kokemus oli kokonaisvaltainen; vapisin, sydämeni
jyskytti ja kyyneleet nousivat silmiini. Tunsin hämmennystä, häpeää ja ajattelin, etten
mitenkään voi jatkaa maalausten käyttämistä omien teosteni osana, niin kauniita ne olivat.
Mutta tunsin muutakin. Tunsin kotiinpaluun, rakkautta, iloa ja kiitollisuutta. Kaikki virtasi,
olin yhteydessä ja olennaisen äärellä. Sanat katosivat ja vaeltelin teokselta toiselle.
Katsoin, olin. En olisi malttanut lähteä. Halusin intensiivisen elossa olemisen tunteen
jatkuvan, tunsin värinän ympärilläni.

Anna Wilhelmus

Taidenäyttelyt palvelutaloissa ja -kodeissa Porvoossa