Agnostikon Unikuvat Drömbilder av en Agnostik

Teosesittely Agnostikon unikuvat

Raamatun tarinat ja kuvasto vallan välineenä

Lähestyn Raamatun tekstejä Historiallis-kriittisen Raamatun tulkinnan näkökulmasta.

Tämän tulkinnan mukaan Raamattua pitää ymmärtää tiettynä aikana ja tiettyihin olosuhteisiin kirjoitettuna kokoelmana. Raamattua siis tulkitaan kuten mitä tahansa antiikin ajan tekstiä.

 Outi Lehtipuun mukaan Raamattua käytetään usein vallankäytön välineenä, jolloin tulkintaa ohjaa pyrkimys oman arvovallan lisäämiseksi. Tulkinnat eivät ole koskaan puolueettomia, sillä niillä on vaikutusta käytännön elämään (Outi Lehtipuu 2014).

Raamatun teksteillä on pyhä painoarvo, ne toimivat vallan välikappaleena sekä lujittajana -ja niiden koskemattomuus on suorastaan tabu. Tunnenkin pelonsekaista syyllisyyttä repiessäni Raamatun sivuja niistä kohdista, joiden kirjoitukset koen absurdeina tai alistavina.

Agnostikon unikuvat –näyttelyssäni tutkin erityisesti alitajuntaisten unikuvien juurisyitä. Millaiset tunteet tai tarpeet piilottelevat niiden takana?

Etsin tulkintoihin tukea NVC:n (Non violent communication – teoria) työkaluja hyödyntäen.

NVC:n mukaan pelon tai syyllisyyden tunteiden takana on aina jokin tarve. Pohdin omia tarpeitani: tarve oikeudenmukaiseen kohteluun, tarve totuuteen, tarve tulla hyväksytyksi omana itsenään.  Ei siis tarve olla vähempiarvoinen, jolle voi syöttää mitä tahansa vallan välineeksi keksittyjä satuja – olkoonkin Jeesus historiallinen henkilö tai ei.

Luomiskertomus, Nooan arkki tai neitsyen raskaus  – nämä tarinat nykytieteen valossa kuulostavat yhtä myyttisiltä kuin meidän Kalevalamme, ja sellaisina niitä pidänkin. Arvokkaina sinänsä, mutta en hyväksy niitä vallan ja alistamisen työkaluina.

Ouriboros teoksessani tuon esiin keskiajalla kirkon hyödyntämiä hirviöitä.

Kansaa on peloteltu kuuliaisuuteen mm. kurkimiehillä, Maritimi–rodun nelisilmäisillä tyypeillä, suurilla korvillaan lentävillä Panoti-hirviöillä, päättömillä Blemmyea –oloiolla, Käärmenaisilla ja Piispakaloilla.

En halua kiistää Raamatussa olevia hyviä elämisen ohjeita tai sanalaskuja, mutta samalla haluan muistuttaa, että jo antiikin filosofit kuten Platon tarjosivat meille hyveinä kohtuullisuutta, oikeudenmukaisuutta, harkitsevuutta ja urheutta.

Raamatun tekstien pohtiminen taiteen keinoin tuntui tärkeältä ja vaaralliselta prosessilta – enkä oleta saavani tähän kaikkien ymmärrystä.

Minun näkemykseni agnostikkona on, ettei ole mahdollista tietää, onko olemassa yliluonnollisia olentoja ja onko universumin olemassaolo seurausta heidän hyväntahtoisista tai pahantahtoisista teoistaan, mutta todennäköisesti on jotain sellaista, mitä ihmisjärjellä emme kykene selittämään tai todistamaan.