Sivistysjohtajan esitys: palvelualueet otetaan käyttöön vaiheittain
Palveluverkkosuunnitelman valmistelu on edennyt kasvun ja oppimisen lautakunnan päätöksen mukaisesti. Lautakunta edellytti lokakuun lopussa antamassaan lausunnossa, että esitys palvelualueiden toimintaperiaatteista tuodaan lautakunnan käsittelyyn jo marraskuussa.
Palvelualueet korvaisivat jatkossa koulujen perinteiset oppilaaksiottoalueet. Palvelualueella olisi useampia kouluja ja päiväkoteja. Kasvun ja oppimisen lautakunta käsittelee palvelualueiden tarkempaa kuvausta kokouksessaan 7. marraskuuta.
Sivistysjohtaja Sari Gustafsson ehdottaa, että uudet palvelualueet hyväksytään, mutta ne otetaan käyttöön vaiheittain. Suomenkielisten koulujen osalta hyväksyttäisiin Albert Edelfeltin koulun palvelualue sellaisenaan. Suomen- ja ruotsinkielisten koulujen itäiset ja läntiset palvelualueet otettaisiin käyttöön tässä vaiheessa vain osittain. Päätös palvelualueiden laajentamisesta tehtäisiin tulevina vuosina palveluverkkosuunnitelman päivityksen yhteydessä.
Ensimmäisessä vaiheessa suomenkielisten koulujen itäiseen palvelualueeseen kuuluisivat Huhtisen koulu, Keskuskoulu ja Kevätkummun koulu, ja läntiseen palvelualueeseen Hamarin koulu, Peipon koulu ja Tolkkisten koulu. Ruotsinkielisten koulujen läntiseen palvelualueeseen kuuluisivat Eklöfska skolan ja Strömborgska skolan, ja itäiseen palvelualueeseen Kvarnbackens skola ja Vårberga skola.
– Muiden koulujen osalta noudatettaisiin toistaiseksi nykyisiä oppilaaksiottorajoja molemmissa kieliryhmissä, Sari Gustafsson kertoo.
Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa nykyiset palvelualueet
Palvelualueiden sisällä koulunsa aloittavien oppilaiden lähikoulupäätös tehtäisiin lapsimäärän perusteella. Koulujen välisiltä raja-alueilta oppilaat voitaisiin osoittaa siihen kouluun, jossa on paremmin tilaa, ja jossa luokkakoko olisi tarkoituksenmukainen opetuksen järjestämisen näkökulmasta.
– Lähivuosina tällaisia oppilaita ennakoidaan olevan ainoastaan muutamia. Näilläkään raja-alueilla asuvilla lapsilla ei ole koulumatkan pituuden suhteen merkittävää eroa, kumpaan palvelualueen kouluista heidät osoitetaan. Sisaruussuhde antaisi kuitenkin näissäkin tilanteissa ensisijaisen oikeuden käydä samaa koulua sisaruksen kanssa. Lisäksi huoltajilla olisi edelleen mahdollisuus hakea lapselleen paikkaa toissijaisesta koulusta, jonne olisi mahdollisuus päästä, mikäli luokassa olisi tilaa, Sari Gustafsson kuvaa.
Koulutulokkaiden suurimmaksi luokkakooksi esitetään 23 oppilasta. Tämä voitaisiin poikkeustilanteissa ylittää 10 prosentilla.
Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen osalta noudatettaisiin nykyisiä palvelualueita niin, että lapsen oppimispolku olisi mahdollisimman yhtenäinen. Palvelualueita tarkistettaisiin seuraavan kerran, kun palveluverkkosuunnitelmaa päivitetään jatkossa.
Palvelualue edistää yhdenvertaisuutta ja tasoittaa eroja alueiden välillä
Kasvun ja oppimisen lautakunta piti lokakuisessa lausunnossaan palvelualueperiaatetta erityisen kannatettavana, koska palvelualueiden avulla voidaan varautua paremmin epävarmaan tulevaisuuteen sekä tasata ryhmäkokoja ja oppilasmääriä koulujen välillä joustavasti, lasten ja nuorten tarpeiden mukaisesti. Palvelualueperiaate auttaa myös alueiden eriytymiskehityksen hillitsemisessä.
– Siirtyminen palvelualueisiin on perusteltua etenkin alueilla, joilla väestörakenne muuttuu nopeasti. Monet suuret kaupungit ovatkin siirtyneet palvelualueisiin ja laajempiin oppilaaksiottoalueisiin juuri väestönkasvun vuoksi, Sari Gustafsson kuvaa.
– Palvelualueet voivat edistää myös yhdenvertaisuutta tasoittamalla eroja eri alueiden välillä. Ne auttavat optimoimaan koulutilojen käyttöä ja vähentämään tilojen vajaakäyttöä tai ylikuormitusta. Lisäksi voidaan välttyä väliaikaisilta koulutilainvestoinneilta. Isompi palvelualue antaa mahdollisuuden mukautua nopeasti muuttuviin oppilasmääriin ja tarpeisiin, Gustafsson jatkaa.
Siirtyminen laajempiin oppilaaksiottoalueisiin voi tuoda mukanaan myös joitakin haasteita. Paikoin voi syntyä logistisia ongelmia ja lisää kuljetuskustannuksia, erityisesti silloin, jos puuttuu helppo pääsy julkiseen liikenteeseen.
– Lisäksi suuremmat oppilaaksiottoalueet voivat ainakin muutoksen alkuvaiheessa monimutkaistaa hallinnollisia prosesseja. Muutos edellyttäisikin hyvää muutosjohtamista, säännöllistä viestintää ja perehdytystä huoltajille jo varhaiskasvatuksen aikana. Tulevien oppilaaksiotto-ohjeiden tulisi myös olla selkeitä, jotta tulevaa kasvun polkua voi ennakoida esimerkiksi omien asumisratkaisujen osalta. Uuden mallin omaksuminen vaatisi tottumista kaikilta sidosryhmiltä.
