Tarkastaja menee metsään
Porvoon ympäristönsuojelutarkastajan työ on monipuolista ja tekijälleen palkitsevaa. Mitä kaikkea työpäivään kuulukaan?

Filosofian tohtori Sanna Tarmi vaihtoi pitkän tutkijanuransa kasviekologina ympäristötyöhön ja työskentelee nyt kuudetta vuotta ympäristönsuojelutarkastajana Porvoon kaupungilla.
“Olen alun perin Turun seudulta, mutta kotiutunut tänne erinomaisesti”, 2000-luvun alussa Porvooseen muuttanut Tarmi kertoo.
Tarmin tehtävä sijoittuu Porvoon kaupungin ympäristönsuojeluun, mikä vastaa ympäristövalvonnan kehittämisestä ja toteuttamisesta.
Sen tarkastajat tekevät valvontatarkastuksia, seuraavat yritysten toimintaa sekä raportoivat muille viranomaisille. Lisäksi tehtäviin kuuluvat luonnonsuojelun edistäminen ja jätehuollon valvonta.
“Minun työni keskittyy juuri luonnonsuojeluun. Pidän sitä hyvin mielekkäänä”, Tarmi sanoo.
Sanna Tarmin työpäivä
8.30
Aloitan työpäiväni ostamalla merkintämaalia luontopolkuja varten. Luontopolut käydään läpi vähintään vuosittain ja varmistetaan, että niiden merkinnät ovat kunnossa. Näin polkuja on helpompi seurata.
9.00
Porvoonjokisuistossa niitetään ruovikkoaluetta osana ELY-keskuksen Helmi-hanketta. Teemme paljon yhteistyötä ELY-keskuksen kanssa, ja tarkoitukseni on mennä katsomaan, kuinka työ etenee.
Vierailu kuitenkin siirtyy seuraavaan päivään. Sen sijaan osallistun Suomen Ympäristökeskuksen järjestämään Luontokunnat-etätapahtumaan, jonka aiheena on tällä kertaa merialuesuunnittelu.

10.15
Lähden maastoon. Vietän ulkona yleensä yhden tai kaksi työpäivää viikossa. Tällä kertaa tutustun suunnitteilla olevaan suojelualueeseen.
Alueen rajaaminen vaatii vielä tarkennuksia, joten vaellan metsässä kartan kanssa. Otan luonnossa myös kuvia alueesta.
11.30
Evästauko rannalla. Tytär on tehnyt minulle voileipiä, lisäksi mukana on hedelmäpatukka. Kenttälounas on kevyt, mutta päivän seuraava ateria maistuukin sitten yleensä erityisen hyvältä.
12.00
Lähden viikatteen kanssa käymään läpi rannan lähellä sijaitsevaa luontopolkua. Polun kosteimmat kohdat kasvavat umpeen ja ne pitää niittää viimeistään loppukesästä.
Meillä ympäristönsuojelussa ei juurikaan ole käsisahaa tai viikatetta järeämpiä työkaluja. Mikäli huomataan, että polulla on esimerkiksi kaatuneita puita, sovitaan niiden raivaamisesta kaupunki-infran yksikön kanssa.
Luontopolkujen lisäksi tarkastan myös esimerkiksi lintutorneja. Porvoolaiset lintuharrastajat laittavat usein aktiivisesti viestiä, mikäli ovat havainneet vaikkapa tornin rappusten olevan rempallaan. Se onkin hyvä ja suositeltava tapa toimia.
14.30
Palaan työpisteelle ja avaan tietokoneen. Tallennan suojelualueelta ottamiani kuvia ja mietin edelleen alueen rajausta.
Loppupäivä kuluu tietokoneen ääressä lähinnä sähköposteja lukien. Sinne kilahtaa tyypillisesti erilaisia kommentti- ja lausuntopyyntöjä esimerkiksi kaavoista tai puiden kaatamisesta, kuntalaisten yhteydenottoja sekä palaverikutsuja.
Työt hoituvat enimmäkseen tekstinkäsittely- sekä paikkatieto-ohjelmaa käyttäen.
16.00
Työpäivä päättyy. Vaikka olisin viettänyt työpäivän ulkona, lähden mielelläni pihalle myös sen jälkeen. Omassa puutarhassakin riittää aina tekemistä. Tänä syksynä olen istuttanut sinne muun muassa uusia viinimarjapensaita ja tyrniä.
Teksti Elli Collan / Kuvaaja Samuli Skantsi